Kuulumisia matkan varrelta

Ajattelin muistella kulunutta kouluvuotta ja kertoa mitä olen oppinut ja millaisia huomioita olen tehnyt itsestäni matkan varrella.

2. Jakso

2015 Syksyllä opiskelut alkoivat työssäoppimisella ja kerroinkin siitä aikaisemmassa blogitekstissä (10 viikkoa harjoittelussa). Hyppään siis suoraan harjoittelun jälkeisiin fiiliksiin ja takaisin kouluun palaamiseen eli 2. jaksoon. Koulussa oli mukava kuunnella muita ja jakaa harjoittelu kokemuksia, Kuitenkin nopeasti ensimmäisen viikkon aikana harjoittelun jälkeen tuntui, että itsevarmuus jonka harjoittelussa saavutin alkoi hiipua. Uskonkin sen johtuvan erillaisesta työrytmistä ja ympäristöstä. Enkä tarkoita tuolla aikaisemmalla lauseella, että työympäristö olisi huono vaan huomattavan paljon erillainen harjoitteluun verrattuna. Onneksi epävarmuutta ei kestänyt pitkään vaan sain taas tekemisestä kiinni ja homma alkoi sujua.

2, Jakson aikana teimme syväheftaus harjoituksen eli syvänapituksen. Harjoitus koostui 1-luokalla tehdystä rahin rungosta ja sen verhoilun suunnittelusta sekä itse verhoilusta. Rahin rungon verhoilin sekä sisä- että ulkopuolelta. Pehmustin rahin sisäpuolen laminaatilla joka on n.0.5 cm paksua. Ulkopuolelle laitoin  sorvifolion (erittäin ohuen vaahtomuovin) sekä 100g vanun. Rungon verhoilussa ei ollut varsinaisia haasteita. Itse syväheftaus harjoitus tehtiin rahin kanteen.

Homma aloitettiin päättämällä vaahtomuovin paksuus. Kun paksuus oli päätetty suunniteltiin napin paikat heftitaulukkoa apuna käyttäen. Taulukosta pystyi katsomaan yleisimmät heftausvälit kyseiselle vaahtomuovin paksuudelle ja sitä apuna käyttäen päätin nappien paikat ja koot. seuraava vaihe oli piirtää nappikaavio jonka avulla vaahtomuoviin merkattiin nappien paikat joihin porattiin napeille reijät. Nappien reijät porattiin sen vuoksi, että nappi menisi tarpeeksi syvälle vaahtomuoviin sitä kiristäessä. Nappikaavio suurennettiin kangasta varten ja kankaaseen sai merkattua sitä apuna käyttäen napin paikat. Seuraava vaihe olikin enää liimata 200g vanu vaahtomuovin päälle ja leikata siihen napin reijät.

Heftaus aloitettiin keskimmäisestä rivistä ja edettiin rivi kerrallaan. Napit alkukiristettiin ensin paikoilleen jonka jälkeen tein laskokset pryyliä apuna käyttäen. Pikkuhiljaa aloin kiristämään nappeja oikeaan kireyteen samalla laskoksia asetellen. Homma sujui mutkitta ja olikin aika päättää reunalaskosten asento. Lopuksi niittasin kankaan kannen alapuolelle ja viimestelin kannen pohja kankaalla sekä koriste nauloilla. Olen itse lopputulokseen tyytyväinen ja harjoitus oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Haastavinta oli mielestäni kaavioiden tekeminen sillä siihen sisältyi laskemista ja se on ehdottomasti minun heikkous.

2. jaksoon sisältyi myös ompelun näyttö. Ompelun näyttöön kuului perusrunkoisen tuolin irtohupun ompelu sekä vaahtomuovi tyynyn päälle tehtävä irtoverhoilu. Molempiin tehtäviin annettiin aika raja ja ompelukoneet arvottiin. Opettaja päätti materiaalit. Minä aloitin tuolin hupun ompelusta. Huppu oli mielestäni helppo tehdä ja kaavoittaminen sujui ongelmitta. Materiaalina minulla oli perus lakana kangas. Huppu tuli kaavoittaa niin, että sen sai tarranauhoilla kiinni istuimen alapuolelle, kiinnitykset eivät saaneet näkyä. Onnistuin hupun ompeussa mielestäni hyvin ja aikaakin jäi vielä reilusti hienosäätöön. Vaahtomuovi tyynyn irtoverhoilu kaavoitettiin t-tyynylle eli esimerkiksi korvalliseen istuin tyynyyn. Materiaalina oli keinonahka sekä pitkä nukkainen blyysi eli ei kaikkein mieluisimmat kankaat ommella yhteen. Tyynyyn sai käyttää aikaa 8 tuntia. Valmiissa tuotteessa tuli olla vetoketju tere sekä kate sauma. Aloitin työskentelyn kaavoittamalla tyynyn lakana kankaalle sekä mittaamalla kapat. Tyynyn ompeluun käytin reilun 5 tuntia. En tiedä mikä kiire minulla oli saada tyyny mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Lopputulokseen olin silloin tyytyväinen, mutta jälkikäteen tulimme opettajan kanssa samaan päätökseen, että se oli tasooni nähden todellinen limbo suoritus. Onneksi sain suorittaa näytön korotuksen kevätlukukauden harjoittelussa tekemieni ompelutöiden perusteella koska aikaisempaan en ollut tyytyväinen.

Loppu ajan kakkos jaksosta valitettavasti sairastelin enkä ehtinyt tekemään mitään suurempia asiakastöitä. Kerkesin kuitenkin tekemään loppuun koulumme opettajan tuolin joka oli ollut monta vuotta työnalla verhoilu luokassa. Tätä työtä tehdessäni huomasin kuinka tärkeää on tehdä selkeitä merkintöjä omiin töihin jos sattuu tilanne, että sitä ei kykene itse jatkamaan sillä oli paikoin haastavaa jatkaa toisen tekemää työtä tietämättä ajatusta valmiiksi leikattujen kappaleiden takana. Tuoli onnistu kuitenkin siististi. Minun tehtäväksti tuolissa jäi rungon ulkopuolen verhoilu, selän verhoilu, koriste nyörien laittaminen sekä käsinojien viimeistely.

Joulun lähestyessä pohdin koulun loppuun käymistä harjoittelussa. Jokaiselle meidän luokkalaisista annettiin siis mahdollisuus suorittaa opinnot loppuun työssäoppimisessa. Pohdin ajatusta päässäni ja tulin siihen tulokseen, että minun kannaltani työssäoppiminen olisi paras vaihtoehto. Päätöstäni helpotti positiivinen kokemus ensimmäisestä harjoittelusta ja mahdollisuudesta palata joksikin aikaa harjoitteluun Smecolle sillä halusin vahvistaa yhteistyön mahdollisuutta tulevaisuutta ajatellen. Koin myös, että oppimiseni kannalta oli fiksumpaa lähteä harjoitteluun sillä harjoittelussa pääsisi tekemään ihan erillaisella intensiteetillä töitä. Päätöksen vahvistuttua aloin metsästämään harjoittelu paikkaa.

3. Jakso

Kolmas jakso alkoi heti vuodenvaihteen jälkeen. Olin loman aikana saanut työssäoppimis paikan Heinolasta. Aloitin harjoittelun IH-Desingissä, mutta tulimme jo puolentoista viikon harjoittelujakson jälkeen harjoittelu ohjaajani kanssa päätökseen, että en jatkaisi kyseisessä paikassa harjoittelua. Syynä tähän oli työtehtävien vähyys jotka olisivat tukeneet oppimistani.

Lyhyellä varoitusajalla siirryin siis Smecolle jossa olin suorittanut jo ensimmäisen työssäoppimiseni. Itse olin vaihdokseen tyytyväinen sillä tiesin, että tulisin oppimaan taas uutta. Harjoittelu olikin odotusten arvoinen. Kaiken perus työn lisäksi mistä olen kirjoittanut jo aikaisemmassa tekstissä jossa kerroin harjoittelusta olen saanut rutkasti uutta kokemusta uudelleen verhoilusta ja ajatus oman yrityksen perustamisesta on alkanut pyöriä päässä.

3. jaksoon sisältyi projekti työ josta olen kirjoittanut oman tekstin aikasemmin (Pojekstityön pakertamista). Projektityön lisäksi olen saanut paljon kokemusta kaavoittamisesta ja ompelusta sekä vastuuta isompien kokonaisuuksien hoitamisesta alusta loppuun. Tämä on kasvattanut luottamusta itseeni verhoilijana ja lisännyt intoa oppia uutta. Harjoittelussa ollessani on ollut mukava huomata oma kehitys ja peilata sitä opiskelujeni alku taipaleeseen ja jopa hiukan nauraa sille kuinka pienet asiat tuntui silloin niin isoilta. Olen myös huomannut kuinka paljon olen saanut nopeutta lisää joka osa alueelle. Valitettavasti en ole voinut/ muistanut ottaa kovinkaan paljon kuvia työskentelystäni mutta tässä muutama:

Veneen penkkien kaavoitus,ompelu, pehmustuksen korjaus sekä verhoilu

Yksinkertaiset venepatjat vaneripohjalla, verhoilu

Purjerenkaiden laitto ja paikkojen mittaus

Neljä nojatuolia: purkaminen, kaavoitus, pehmustuksen uusiminen, ompelu, verhoilu

ennen

jälkeen

Harjoittelu on ollut tähän asti erittäin antoisaa ja olenkin ehtinyt tehdä paljon. Uudelleen verhoilujen lisäksi olen verhoillut lukuisia lastentuoleja muutaman rahin sekä sohvia. Loppu suoralla ollaan ja tulevaisuus verhoilu alalla ei näytä enää niin kaukaiselta tai mahdottomalta. 

4. jakso

Neljänteen jakosson sisältyy verhoilun näyttö. Koska olen suoritanut Smecolla jo usemaan näytön ja Heinolassa suorittamani harjoittelu jakos jäi niin lyhkäiseksi suoritan kolmen viikon harjoittelun RestaurointiWerstas Lindissä Vierumäellä. Odotan innolla mitä uusi paikka tuo tullessaan ja raportoin siitä myös tänne blogiin. 

Enää muutama viikko jäljellä opiskelua :)