10 viikkoa harjoittelussa

Ei jännitä, ei jännitä, ei jännitä....
.... APUA!!

Mua harvoin jännittää ja tällä kertaa jännitys iski. Kylläkin vasta sillä hetkellä kun piti soittaa harjoittelu ohjaajalle, että olen eksynyt. Ei onneksi Sannaa haitannut sillä vastaus oli ajo-ohjeiden jälkeen, että olen kuulema etuajassa :)
Harjoittelu paikan pihaan päästyäni hengitin syvään ja päätin, että olen oma itseni ja teen parhaani.

Smeco on pieni mutta tehokas Verhoomo jossa tehdään pääsääntöisesti kahdeksaa eri mallista sohvan jälleenmyynti eripuolille Suomea. Sovin ohella tehdään uudelleenverhoilua ja ajoneuvo verhoilua.

Ensimmäisenä päivänä pääni oli aivan pyörällä siitä vauhdista millä töitä tehtiin. Onneksi työkaverit olivat alusta asti tietoisia, että olen harjoittelija ja antoivat aikaa tottua uuteen työpaikkaan ja tehtäviin. Työntekijät ottivat muutenkin avosylin vastaan eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, että olisin jonkun tiellä tai, että olisi kiusallista keskeyttää ja kysyä neuvoa. Minut otettiin heti osaksi työyhteisöä.

Harjoittelu ohjaajan Sannan kanssa yhteistyö toimii äärettömän hyvin. Alusta asti olen pystynyt keskustelemaan avoimesti harjoittelusta ja omasta kehityksestä ja saanut todella paljon tukea ja oppia. Sanna on perustanut Smecon hyvin nuorena ja pyrki jakamaan todella paljon ajatuksia ja kokemuksia yrittäjyydestä ja alasta ylipäätään. Koin, että kaikki keskustelut mitä kävimme oli todella arvokkaita oman ammatti identiteettini takia.

Harjoittelun alussa jalat olivat tulessa ja jokapäivä oli hiki. Työ tahti tuli yllätyksenä vaikka osasinkin varautua kovaan tahtiin verrattuna siihen millaista koulussa on. Harjoittelun aikana kunto koheni ja haba kasvoi. Opin nostamaan kolmenistuttavia sohvia ja muutenkin haastamaan itseäni fyysisesti.

NAULAAMINEN
Harjoittelun aikana remmitin hyvin paljon runkoja ja mm. raskasnaulain tuli äärettömän tutuksi niin toimiessaan ja silloin kun se ei toiminut.  Jossain välissä naulaaminen  rupesi tympimään. Näin
siinäkin hyvän puolen, ajatukset sai juosta rauhassa ja löysin itselleni sopivia tekniikoita ja työ asentoja ja huomasin jopa, että nopeus kasvoi harjoittelun aikana huomattavasti.

LEIKKAUS
Harjoittelun aikana tuli leikattua paljon kangasta ja vaahtomuovia. Kangasta en päässyt kovinkaan paljon piirtämään, mutta lähes kaiken vaahtomuovin mitä leikkasin myös piirsin  samoin vanun kanssa.  Leikkauksessa oli mahtava huomata, että osaan leikata useampaa kangasta päällekkäin samoin vaahtomuovin kanssa.
Leikkauksessa suurin saavutus oli päästä leikkaamaan nahkaa mattopuukolla ja vielä jopa onnistua siinä.

OMPELU
En päässyt paljon ompelukoneelle mitta ne mitä ompelin ei ollut mitään helppoja juttuja. Harjoittelun perusteella ompelu on kuitenkin se heikoin osa alueen heti kankaan piirtämisen jälkeen. Asiaan vaikuttaa juuri se, että en päässyt niitä juurikaan tekemään.

LIIMAUS
Aluksi liimaaminen tuntui minusta vaikeimmista työvaiheelta, mutta pääsin harjoittelun aikana liimaaminen hyvin paljon. Liimasin paljon kösinojia ja istuimia. Vähitellen homma vaikeutui ja sain liimata sohvia ja nojatuoleja jotka osottautuivat kuitenkin lopulta helpoksi hommasin parin toiston jälkeen. Liimatessa sattui ainut tapaturma koko harjoittelun aikana mikä oli minulle iso saavutus sillä olen erittäin tapaturma altis :) loppupelissä pieni pikkurillin venytys palautti sormen paikalleen. Ja homma jatkui :)
Haastavin Liimasin juttu oli nahan liimaaminen laminaattiin.  Se vaati kärsivällisyyttä ja keskittymistä ihan uudella tavalla pelaten muuhun liimaamiseen.

SOHVA
Suurin saavutus koko harkan aikana oli sohvan verhoilu. Rankka mutta äärettömän mielenkiintoinen ja ihanan haastava homma vei minut ihan mennessään ja vahvisti ajatusta siitä, että juuri verhoilu on se mitä haluan tehdä. Isoimmat pisteet annan itselleni siitä, että olen Sannan mukaan ainut harjoittelija joka on saanut verhoilla sohvia. Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että kiinnostukseni sohvan verhoiluun oli todella kova. Sanalle iso kiitos luotosta ja mahdollisuudesta tehdä sitä mitä rakastan. Onnistuminen siinä mitä tein vahvisti itsetuntoani, ammattiidentiteettiäni ja luottoa itseeni verhoilijana.

Harjoittelu oli äärettömän hyvä kokonaisuus lähes kaikkea. Tein muutaman uudelleen verhoilun välissä ja pääsin työskentelemään myös ajoneuvo verhoilun parissa. Oli mahavaa nähdä teollisen verhoilun kokonaisuus rungoista lopputulokseen.
Harjoittelu paikalle ja työ kavereille iso kiitos siitä, että jokaisessa päivässä oli jotain uutta ja mahdollisuus kehittää itseäni. Yksikään päivä ei ollut turha. Olen kokonaisvaltaisesti tyytyinen harjoitteluun.
Kiitos :)

Opiskelu kesällä

Aikasemmissa teksteissäni kerroin kesän opinnoista. Tein K-tuolin ja Helena tuolin lisäksi viisi kevyempää tuolia joihin vaihdoin vaahtomuovit ja kankaat. En muistanut ottaa tuolesta kunnon kuvia joten en laita niitä vähäisiäkään tähän koska niistä ei saa kunnon käsitystä siitä mitä tein.

Mahdollisuus opiskella kesällä oli kuin minulle luotu. Kesä meni nopeaan ja opin itsestäni todella paljon. Itsenäisen työskentelyn ansiosta jouduin keskittymään jokaiseen työvaiheeseen täydellä aivokapasiteetilla ja luottamaan omiin taitoihini. Kesä nostikin itseluottamustani verhoilijana. Oli mukava huomata kesän päätteeksi, että olin onnistunut hyvin siinä mitä lähdin tekemään. Toki kesä oli rankka ja joka kerta kun opettaja tuli käymään mietin että kuinkakohan monta ajatusvirhettä olin saanut aikaiseksi. Onneksi kesästä selvisin vain muutamalla virheellä.

Kesästä jäi hyvä mieli ja lyhyen kesäloman jälkeen oli luonnollista siirtyä harjoitteluun. Koin kesäopiskelut itselleni jopa hiukan eduksi harjoittelun suhteen sillä minulle ei tuulut pitkää taukoa verhoilusta.

Haluan kiittää kouluani ja opettajaani siitä, että kesäopinnot olivat mahdollista suoritta. Se oli erittäin hyvä kokemus :)

Valmis Helena

Kaavoittamisen jälkeen alkoi leikkaussuunnitelman tekeminen ja kankaan piirtäminen. Piirtämisen ja leikkauksen jälkeen huolittelin kankaat saumurilla ja aloitin ompelun.

Käsinojien kohdalla päätin, että kaavoitan ne uudelleen koska kaavoituksessa käyttämäni lakanakangas oli huomattavasti ohuempaa kuin verhoilukangas. Ja sain laskostukset paljon symmetrisesti.

Tuolin selkänojassa on vetoketju joka mahdollisti sen, että selkänojan pystyi vetämään ns. Huppuna selkänojan päälle. Kangas niitattiin tuolin pohjaan ja edestä ns. Istuimen yläreunaan. 

Istuimen verhoilun kohdalla kangas niitattiin istuin kappaleeseen takaa ja istuin laitettiin paikoilleen ja kankaan etureuna niitattiin tuolin pohjaan.

Kolme nappia laitoin kiinni ennenkuin niittasin takaselän. 

Tuoli onnistui mielestäni hyvin :)

Äidin Helena nojatuoli

Aloitin tuolin työstämisen merkkaamalla ompelu merkit, jotka kylläkin osottautui turhiksi sillä jouduin kaavoittamaan koko tuolin uudestaan

Istuimen irrotettuani vaihdoin joustinten paikkaa. Keskellä olevat sirsin reunoille sillä ne olivat löystyneet enemmän.

Purin tuolin kokonaan, vaahtomuoveista käytin ainoastaan istuimen vaahtomuovin sillä se oli niin hyvässä kunnossa.

Liimauksessa käytin kontaktiliimaa mikä oli purkissa. Liima ei ollut kyseiseen tuoliin parasmahdollinen liima, sillä liiman kuivumisaika oli tosi  itkä.

Jouduinkin käyttämäön maalarinteippä jolla teippasin selän ja käsinojien vaahtomuovit oikeaan muotoon ja annoin tuolin kuivua yön yli.

Seuraavana päivänä liimasin vanut selkäosaan.

Vanujen liimaamisen jälkeen aloitin kaavoittamisen, jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut kaavoittaa iman vanua, mutta kovan taistelun jälkeen sain kaavoituksen  almiiksi. Homma olisi sujunut paljon helpommin jos vanhat kankaat olisi voinut käyttää kaavoitukseen. Äitini halusi kuitenkin,että pienetäisin tuolia lisäämällä selkänojaan pehmustetta. Paksumman vaahtomuovin lisääminen muutti tuolia sen verran että vanhat kankaat ei enää istunut.

Viimeistely ja valmis uudelleen verhoiltu K-tuoli

Pintakäsittelyn jälkeen naulasin nupinauloilla istuimen kankaan tuolin alareunaan. Käytin nupinauloja asiakkaan pyynnöstä. Kulmien kanssa meinasi tulla ongelmia kankaan niukkuuden takia ja jouduinkin käyttämään apuna liimaa

Viimeistelin istuimen koriste nyörillä jonka opelin käsin tuoliin kiinni.

Takaselkä niitattiin pahvia apuna käyttäen ja ommeltiin piilotikeillä sivusta kiinni. Alareunan naulasin nupeilla niinkuin istuimenkin alareunan.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, tuoli oli sopivan haastava ja opettavainen tehdä ja opettajakin oli tyytyväinen lopputulokseen. Itse olen positiivisesti yllättynyt kun siihen ei mennyt kuin 7 päivää. 

Lopputulos on mielestäni kaunis ja kokonaisuus toimii :)

Puupölyä

Halusin käsitellä myös puu pinnat. Huolsin käsinojat irroittamalla vanhan ja jo huonossa hapessa olleen liimauksen ja liimasin käsinojat uudelleen. Puristuksen saaminen oikeaan kohtaan oli hiukan haastavaa mutta lopulta päädyimme ruuvaamaan käsinojan pöytään kiinni ja puristamaan liimauskohtaa isioa puristimia ja pöytää apunakäyttäen.

Kun liima oli kuivunut hioin vanhan lakan pois ja petsasin käsinojat ja jalat. Useamman petsikerroksen jälkeen vahasin ja kiillotin vielä pinnat ja olin tyytväinnn lopputulokseen.

Kaavoittamista ja ompelua

Kankaaksi valitsin vanhan käsinkudotun villakankaan. Koska kangasta oli rajallisesti sen kaavoittaminen tuotti ongelmia ja jouduinkin tekemään vähän luovia ratkaisuja sen suhteen miten palat leikkaan kankaasta. Tämän vuoksi en saanut istuimen etureunaa kohdistettua niin tarkasti kuin olisin halunnut.

Istuimen muodon kaavoitin suorasn varsinaiseen verhoilu kankaaseen. Piirsin siihen liidulla istuimen muodon.

Etukapan ompelin ensin kolmesta osasta niin että saumat osuvat jalkojen kanssa samaan kohtaan. Lopullisessa kaavoituksessa käytin apuna heftineuloja ja liitua niinkuin istuimenkin kanssa. Kaavoitin kapan sopimaan istuimen kanssa tuolin malliin ja se onnistuikin yllättävän hyvin :)

Selän kaavoittaminen olikin yksinkertaista sillä siihen en halunnut erillisiä sivukappoja. Selkä naulattiin vaan naulaimella suoraan paikoilleen.

Tämän jälkeen laitoin istuimen paikoilleen ja kiinnitin sauman heftineuloilla siihen kohtaan mihin halusin sen tulevan. Tämän jälkeen ompelin käsin käyrällä neulalla saumavarat rundiin kiinni jotta sauma pysyy paikallaan tuolissa istuttaessa.

K-tuolin selkä

Tuolin selän työvaiheet tehdään samalla tavalla kuin istuin. Selässä ei tarvitse miettiä vaan jousitusta ja muutama muukin työvaihe jää pois. Kuvasarjasta puuttuu kuva jonka unohdin ottaa työntouhussa. Ensimmäisen juuttikankaan alle tulee satulavyöt. Kaksi vaaka ja kaksi pystysuoraan. Vöitä laittaessa kiinnitin huomiota siihen kenelle tuoli tulee ja asetin poikittaiset vyöt tukemaan ristiselkää. 

Selässä käytetään keinojouhta ja jouhen päälle tulee myös sekakuituvanu niin kuin istuimessa. Selkä oli huomattavasti nopeampi tehdä kuin istuin.

Normaalistt tuoliin ei kuulu lisätä sekakuituvanua istuimen sivuille niinkuin viimeisessä kuvassa sillä rundi tulee sen verran ulos rungosta että kangas ei ota siihen kiinni. Tässä tuolissa runko oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, että laitoin vanun suojaamaan kangasta jotta se ei menisi rikki tuoli käytettäessä.

K-tuolin istuin

Joustimie  kanssa kikkailuun meni vähemmän aikaa mitä olin varannut. Toki ei se aivan täysin ogelmitta sujunut, kyseistä solmukohtaa selvittäessä meinasi jo epätoivo iskeä.

Kuvat eivät näytä parhaalla mahdollisella tavalla joustinten sidontaa. Tavoite oli kuitenkin sitoa joustimet suoraan ja oikealle korkeudelle. Haasteita hommassa aiheutti jo valmiiksi naulanreikiä täynnä oleva runko.

Joustimeg sidotaan niin sdkä syvyys, että leveys suunnassa.

Joustinten päälle naulataan juutti kangas

Juuttikankaaseen tehdään lankalenkit joita ruvetaan täyttämään sumutin pullolla kostutetulla meriheinällä. 

Lankalenkit täytetään tasaisesti reunaan asti

Meriheinän päälle kiristetään juuttikangas nupinauloja apunakäyttäen niin, että juuttikangasta kiristetään tasaisesti joka suuntaan. Istuin tässä vaiheessa jo tuolin päällä jotta täyte painuisi kasaan ja olisi helpompi huomata jos istuimeen tulee monttu sillä tässä vaiheessa montun täyttäminen on helpompaa kun seuraavissa työvaiheissa.

Seuraavassa työvaiheessa tehdää  läpivedot. Läpivetojen tarkoituksena on pitäää täytteet paikallaan ja jykevöittää istuinta. Läpivedot vedetään joustin juutin ja meriheinän päällä olevan juutin läpi. Kun läpivedot on tehty ne kiristetään alustavasti. 

Läpivetojen jälkeen juuttikangasta aletaan kiristämään. Itse käytin apuna heftineuloja.

Koska on kyse kovareunaisesta tuolista lisäsin meriheinää vielä reunaan merhiheinän alle jotta sain reunaan tarpeeksi paksuutta.

Reunaan tehdään omepeleet jotta istyomen muoto pysyy kasassa ja täytteet oikeassa paikassa, lisäksi omprleet vahvistat reunaa ja tiivistävät täytettä. Tällä tavalla tuolin reunasta tuleens. kova.

Reuna ompeleuta tehdessä apuna käytin pryyliä ja suoraa puu keppiä. Näin varmistin että istuimesta tulee oikean muotoinen. Läpivedot kiristetään lopullisesti ennen lankalenkkien tekemistä keinojouhelle.

Istuimen päälle lisätään keinojouhta samallatavalla kuin meriheinää.

Keinojouhen päälle laitetaan sekakuitu vanua. Tässä vaiheessa istuminen tuolissa on tärkeää jotta pinnastatulee tasainen

Istuin liinataan lakanakankaalla joka ommellaan käsin rundiin kiinni. Itse ompeli  hieman turhankin tiheään tarkoitus on ainostaan saada se pysymään paikallaan.

Istuin osa on valmis varsinaiselle kankaalle. Jokaisessa edeltäneessä työvaiheessa kiinnitin huomiota erityisesti rundin eli tuolin muotoon ja varmistin että kulmat ovat samalla korkeudella ja, että kaikki reunat ovat suorat.